Kid-E-Cats. Educational Games

Kun etsin pienelle lapselle tekemistä, joka tuntuu peliltä eikä tehtäväkirjan digitaaliselta versiolta, kiinnitän huomiota siihen, saako lapsi nopeasti kiinni siitä, mitä häneltä pyydetään. Kid-E-Cats: Educational Games rakentuu tuttujen kissahahmojen ja lyhyiden oppimistehtävien ympärille. Minusta sen kiinnostavin puoli ei ole yksittäinen näyttävä ominaisuus, vaan se, miten selkeästi se johdattaa pienen pelaajan tehtävästä toiseen.

Ensimmäiset tehtävät ja syy jatkaa

Ensimmäisessä kokeilussa kannattaa istua lapsen vieressä ja antaa hänen tutkia rauhassa, mitä ruudulla tapahtuu. Pienelle käyttäjälle hahmot voivat olla tärkeämpi kutsu kuin itse oppimistavoite, ja se on tässä luonteva lähtökohta: lapsi saattaa lähteä mukaan uteliaisuudesta ja huomata vasta myöhemmin harjoittelevansa havainnointia tai päättelyä. Kun tehtävä on lyhyt ja tavoite näkyy kuvista, aikuisen ei tarvitse selittää jokaista vaihetta pitkästi.

Varhaisen onnistumisen merkitys on suuri. Jos lapsi ei vielä osaa lukea, pelkkä tekstiohje ei riitä, joten tällaisessa pelissä aikuisen kannattaa tarkkailla, ymmärtääkö lapsi tehtävän kuvallisten vihjeiden avulla. Jos hän alkaa painella ruutua sattumanvaraisesti, voin ensin näyttää yhden esimerkin ja antaa sitten vuoron takaisin. Näin apu ei muutu ratkaisemiseksi lapsen puolesta.

AppQuizin tekemä peli on suunnattu kahdesta kuuteen vuotiaille, joten saman perheen sisälläkin käyttökokemus voi olla hyvin erilainen. Nuorempi lapsi voi tarvita seuraa ja sanallista tukea, kun taas vanhempi saattaa haluta kokeilla tehtäviä itsenäisesti. Ikäsuositusta ei kannata tulkita lupaukseksi siitä, että kaikki tehtävät sopivat jokaiselle saman ikäiselle: lapsen keskittymiskyky, kosketusnäytön hallinta ja kiinnostus vaikuttavat yhtä paljon.

Mistä lapsi huomaa edistyvänsä?

Oppimispelissä etenemisen tunne syntyy usein pienistä merkeistä: tehtävä valmistuu, seuraava tekeminen alkaa tai lapsi huomaa osuneensa oikeaan ratkaisuun. Juuri tällaiset välittömät palautteet sopivat lyhyisiin pelituokioihin. Aikuisena voin vahvistaa oppimista kysymällä, miksi lapsi valitsi tietyn muodon tai värin, enkä vain kehumalla nopeutta. Silloin ruudulla tehty harjoitus muuttuu helpommin keskusteluksi, jota voi jatkaa myös pelin ulkopuolella.

Kannattaa myös vaihdella sitä, kuinka paljon aikuinen osallistuu. Jos lapsi osaa tehtävän jo hyvin, hänen voi antaa toimia itse ja kertoa lopuksi, mitä hän huomasi. Jos taas jokin kohta pysäyttää, lyhyt vihje tai ääneen ajattelu voi auttaa enemmän kuin tehtävän suorittaminen lapsen puolesta. Tämä tekee sovelluksesta käyttökelpoisemman yhteiseen tekemiseen, mutta samalla paljastaa sen rajan: peli ei korvaa aikuisen selitystä silloin, kun lapsi ei vielä ymmärrä tehtävän ideaa.

Pelien vaihtelevuus tarjoaa mahdollisuuden seurata, millainen tekeminen lasta juuri sillä hetkellä kiinnostaa. Kaikki lapset eivät innostu samoista tehtävistä, eikä kiinnostusta kannata mitata sillä, kuinka kauan lapsi pysyy ruudun ääressä. Jos hän palaa mielellään johonkin tietynlaiseen harjoitukseen, sitä voi käyttää lähtökohtana uuden taidon kokeiluun. Jos kiinnostus hiipuu, tauko on usein parempi ratkaisu kuin yritys saada lapsi jatkamaan väkisin.

Haasteen sopiva taso ja pelin rytmi

Parhaimmillaan lasten peli osaa välttää kaksi vastakkaista ongelmaa: tehtävät eivät tunnu heti mahdottomilta, mutta onnistuminen ei myöskään jää täysin sattuman varaan. Tässä on hyödyllistä katsoa, miten lapsi reagoi virheisiin. Jos hän yrittää uudelleen rauhallisesti, tehtävä saattaa tarjota sopivasti haastetta. Jos hän turhautuu tai alkaa naputella summittaisesti, tehtävä on sillä hetkellä liian vaikea, tai lapsi kaipaa aikuisen tukea.

Ikähaarukan laajuus tekee etenemisestä väistämättä yksilöllistä. Kaksivuotiaalle yksinkertainen kuvallinen tehtävä voi olla jo mielekästä harjoittelua, kun taas kuusivuotias saattaa kaivata enemmän haastetta tai selkeämpää tavoitetta. Siksi suosittelen kokeilemaan peliä yhdessä ennen kuin siitä tekee lapselle itsenäisen arkirutiinin. Näin näkee nopeasti, sopiiko sen tempo ja tehtävien luonne juuri omalle lapselle.

Pelituokion pituutta ei tarvitse sitoa siihen, kuinka monta tehtävää on vielä tarjolla. Käytännössä hyvä hetki voi olla yksi lyhyt kierros esimerkiksi odotushuoneessa tai kotona ennen päivällistä. Kun lapsi tietää, että pelin jälkeen siirrytään seuraavaan arkiseen asiaan, lopettamisesta tulee usein helpompaa kuin silloin, kun pelaaminen jatkuu epämääräisesti. Aikuinen voi myös sanoittaa päätöksen jo etukäteen: tehdään tämä tehtävä ja sitten laitetaan laite pois.

En pitäisi pelin mahdollista etenemistä yksinään syynä pitkittää ruutuaikaa. Lapselle voi syntyä halu jatkaa, jos hän odottaa seuraavaa tehtävää tai haluaa onnistua vielä kerran, mutta pienen lapsen ajantaju ei yleensä auta häntä lopettamaan itse. Sovellus toimii paremmin rajattuna yhteisenä hetkenä kuin palkintona, jota käytetään pitkien pelisessioiden perusteluna. Tämä on tärkeä ero etenkin silloin, kun lapsi innostuu hahmoista voimakkaasti.

Kenelle tämä sopii ja milloin valitsisin muuta

Valitsisin tämän pelin perheelle, jossa etsitään pienelle lapselle kevyttä, kuvallista tekemistä ja jossa aikuinen voi aluksi olla mukana. Se voi sopia tilanteeseen, jossa lapsi harjoittelee väreihin, muotoihin, muistiin tai loogiseen ajatteluun liittyviä perusasioita pelin kautta. Jos lapsi pitää sarjan hahmoista, tuttu maailma voi madaltaa kynnystä kokeilla tehtäviä. Jos hahmot eivät kiinnosta, pelin vetovoima riippuu enemmän itse tekemisestä.

Jos taas etsit syvällistä opetussuunnitelmaa, yksityiskohtaista kehityksen seurantaa tai pitkään jatkuvaa haastetta vanhemmalle lapselle, valitsisin mieluummin toisenlaisen oppimisratkaisun. Perinteinen palapeli tai konkreettiset lajitteluleikit voivat olla parempia, kun halutaan harjoitella käsillä tekemistä ja puhua samalla esineistä. Äänikirja tai aikuisen kanssa luettu kirja puolestaan sopii paremmin, jos tavoitteena on keskittyä tarinaan ja kieleen. Tämän pelin vahvuus on lyhyessä vuorovaikutteisessa harjoittelussa, ei kaikkien oppimisen tapojen korvaamisessa.

Arjen tilanteessa voin kuvitella ottavani pelin esiin, kun ruoan valmistuminen kestää hetken ja lapsi kaipaa rauhallista tekemistä samassa huoneessa. Asetan tuokiolle selvän rajan, istun lähellä ja annan lapsen valita, mitä hän kokeilee. Jos hän pyytää apua, kysyn ensin, mitä hän itse huomaa ruudulla. Näin laite ei ole vain tapa siirtää lapsi pois tieltä, vaan pieni yhteinen hetki, jossa lapsi saa kokeilla ja aikuinen voi huomata, mikä häntä kiinnostaa.

Matkalla taas kosketusnäytön käyttö voi olla hankalaa, jos ajoneuvo liikkuu tai lapsi tarvitsee paljon apua. Silloin äänikirja, musiikki tai ikkunasta katseltava ympäristö voi olla käytännöllisempi vaihtoehto. Myös sisarusten yhteiskäytössä kannattaa sopia vuoroista etukäteen: tehtäviä voi olla helpompi tehdä yksin, eikä pelkkä saman laitteen äärellä oleminen takaa sujuvaa yhteispeliä.

Mikä tekee Kid-E-Catsista erityisen?

Ensinnäkin, sovellus on rakennettu rakastettavien hahmojen ympärille, jotka ovat tuttuja saman nimisestä TV-sarjasta. Tämä tekee siitä heti houkuttelevan lapsille. Kun avaat sovelluksen, sinut toivottaa tervetulleeksi värikäs ja ystävällinen käyttöliittymä, joka on intuitiivinen jopa pienille käyttäjille. Yksinkertaiset valikot ja suuret painikkeet tekevät navigoinnista helppoa.

Tämä selkeys on erityisen hyödyllinen silloin, kun lapsi ei vielä osaa lukea valikoita. Silti en jättäisi ensimmäistä käyttökertaa kokonaan aikuisen vastuulle vain siinä mielessä, että laite annetaan lapselle ja poistutaan huoneesta. Kannattaa ensin tarkistaa yhdessä, mistä tehtävät alkavat ja miten lapsi pääsee takaisin, jos hän eksyy valikossa. Muutaman minuutin yhteinen tutustuminen voi vähentää keskeytyksiä myöhemmillä kerroilla.

Oppimiskokemus pelin kautta

Sovelluksessa on useita minipelejä, jotka on suunniteltu kehittämään erilaisia taitoja, kuten muistia, loogista ajattelua ja luovuutta. On ihanaa nähdä, kuinka pelit onnistuvat yhdistämään hauskanpidon ja oppimisen. Esimerkiksi, yksi peleistä haastaa lapset tunnistamaan erilaisia muotoja ja värejä, mikä auttaa kehittämään visuaalista havaintokykyä.

Erilaiset tehtävätyypit ovat hyödyllisiä myös siksi, että vanhempi voi huomata, missä lapsi haluaa tehdä itse ja missä hän kaipaa vielä mallia. Kun lapsi tunnistaa värin ruudulta, voin pyytää häntä etsimään saman värin huoneesta. Muototehtävän jälkeen taas voi katsella ympärille ja nimetä pyöreitä tai kulmikkaita esineitä. Tällainen pieni jatko tekee pelistä vähemmän irrallisen ruutuhetken ja auttaa aikuista näkemään, miten lapsi yhdistää pelin havainnot arkeen.

Mikä parasta, pelit mukautuvat lapsen taitotason mukaan. Tämä tarkoittaa, että lapsi ei turhaudu liian vaikeista tehtävistä, mutta ei myöskään kyllästy liian helppoihin haasteisiin. Tämä tekee oppimiskokemuksesta henkilökohtaisemman ja tehokkaamman.

Silti mukautumiseen ei kannata suhtautua niin, että peli tietäisi aina parhaiten lapsen sopivan haastetason. Lapsen vireys vaihtelee: sama tehtävä voi sujua aamulla mutta tuntua väsyneenä hankalalta. Jos peli vaikuttaa liian helpolta tai vaikealta, kokeilisin myöhemmin uudelleen ja seuraisin lapsen reaktiota ennen kuin teen johtopäätöksiä hänen taidoistaan. Sovelluksen onnistuminen ei ole sama asia kuin kokonaiskuva lapsen oppimisesta.

Turvallinen ja käyttäjäystävällinen

Vanhempana arvostan suuresti sitä, että Kid-E-Cats: Educational Games on turvallinen ympäristö lapsille. Sovellus ei sisällä mainoksia, mikä tarkoittaa, ettei tarvitse pelätä, että lapsi klikkaisi vahingossa jotain sopimatonta. Lisäksi sovellus ei vaadi internet-yhteyttä, joten se on loistava matkakumppani esimerkiksi pitkillä automatkoilla.

Sovellus on ilmainen, ja sen ikäluokitus on PEGI 3. Peliä on ladattu yli 50 miljoonaa kertaa, ja sen keskiarvo on 4,7 noin 78 tuhannen arvion perusteella. Nämä luvut kertovat laajasta kiinnostuksesta, mutta eivät yksin ratkaise sitä, sopiiko peli omalle lapselle. Käytännöllisempi tapa arvioida sitä on kokeilla, ymmärtääkö lapsi tehtävien ohjeet ja pysyykö pelaaminen rauhallisena ilman jatkuvaa aikuisen väliintuloa.

Käyttäjäystävällisyys näkyy myös vanhempien asetuksissa, jotka mahdollistavat peliajan hallinnan. Tämä on hieno ominaisuus, sillä se auttaa pitämään ruutuajan hallinnassa ilman, että lapsi tuntee jäävänsä paitsi jostain hauskasta.

Asennusta suunnitellessa on hyvä tarkistaa myös laitteen yhteensopivuus: nykyinen versio on 12.4 ja Android-puolella vähimmäisvaatimuksena on 6.0. Pelin perustason käyttö on maksutonta, mutta sovellukseen liittyy myös sovelluksen sisäisiä ostoksia; Playn kautta laskutettavat ostokset ovat 2,99–8,99 euroa. Jos lapsi käyttää laitetta itsenäisesti, käyn ostokäytännöt läpi ennen kuin annan sen hänelle. Tämä on arkinen mutta tärkeä varotoimi, sillä pieni käyttäjä ei välttämättä erota pelin sisäistä valintaa maksullisesta toiminnosta.

Peli on saanut 34 tuhatta kirjallista arviota, mutta suuren käyttäjäjoukon palaute ei poista perhekohtaisia eroja. Minulle olennaista on, voiko lapsi käyttää sovellusta aikuisen asettamissa rajoissa ja sopiiko sen tekeminen juuri siihen hetkeen, johon sitä suunnittelen. Jos mainoksettomuus ja verkkoyhteydestä riippumaton käyttö ovat tärkeitä, ne tekevät siitä vaivattomamman vaihtoehdon kuin moni yleinen lasten videosovellus. Oppimispelinä se on kuitenkin eri asia kuin vapaa katselu: lapsi joutuu tekemään valintoja eikä vain seuraamaan ruutua.

Miten eteneminen kestää käyttöä?

Pelissä etenemisen arvoa kannattaa arvioida sen mukaan, palaako lapsi tehtävien äärelle kiinnostuksesta vai siksi, että hän kokee joutuvansa keräämään jotakin loppuun. En rakentaisi käyttöä palkintojen tai pitkän suoritusputken varaan. Parempi tapa on antaa lapsen kokeilla tehtävää, huomata onnistuminen ja lopettaa ennen kuin innostus muuttuu vaatimukseksi jatkaa. Näin pelin lyhyt rytmi palvelee oppimista eikä venytä ruutuaikaa vain etenemisen takia.

Jos lapsi kyselee, mitä seuraavaksi tapahtuu, voin käyttää kiinnostusta keskustelun avaamiseen: haluaako hän kokeilla toisenlaista tehtävää vai pitää tauon? En lupaisi etukäteen tiettyä palkintoa tai avautuvaa sisältöä, vaan pitäisin huomion siinä, mitä lapsi tekee nyt. Tämä on myös tapa huomata, onko hän kiinnostunut itse harjoittelusta vai lähinnä ruudun vaihtuvista ärsykkeistä. Kumpikaan reaktio ei ole väärä, mutta ne kertovat aikuiselle eri asioita pelin sopivuudesta.

AppQuizin peli on julkaistu 3. joulukuuta 2019, ja sen nykyinen versio on 12.4. Se on saanut laajan yleisön, mutta omassa arjessa ratkaisevaa on yhä se, pysyykö sisältö lapselle ymmärrettävänä ja innostavana. Pelin ei tarvitse olla lapsen ainoa oppimisen väline: parhaassa käytössä se täydentää leikkiä, keskustelua ja konkreettisia puuhia.

Lopputulos: Kannattaako ladata?

Kokonaisuudessaan Kid-E-Cats: Educational Games on erinomainen sovellus, joka yhdistää oppimisen ja hauskanpidon. Se on täydellinen tapa pitää lapset viihdytettyinä ja samalla opettaa heille uusia taitoja. Sovelluksen hahmot ovat ihastuttavia, pelit ovat viihdyttäviä ja oppiminen tapahtuu kuin huomaamatta. Jos etsit sovellusta, joka tarjoaa lapsellesi mielekästä tekemistä, tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Pidän sitä parhaana vaihtoehtona silloin, kun lapsi nauttii hahmoista, jaksaa keskittyä lyhyisiin tehtäviin ja aikuinen haluaa olla helposti lähellä. Se ei ole yhtä hyvä valinta, jos etsit pitkäksi aikaa itsenäisesti käytettävää sovellusta, tarkkaa oppimisen seurantaa tai sisältöä, joka sopii paremmin kouluikäiselle. Tavallisiin pulma- ja muistipeleihin verrattuna sen etu on tuttujen hahmojen ympärille rakennettu lapsiystävällinen kehys; konkreettiset leikit puolestaan voittavat silloin, kun halutaan harjoitella käsillä tekemistä.

Jos haluat antaa lapsellesi oppimisen ilon ja samalla varmistaa, että hän viihtyy, suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä sovellusta. Se on pieni investointi, josta on taatusti paljon iloa koko perheelle. Ja mikä parasta, se on saatavilla sekä Androidille että iOS:lle, joten voit ladata sen helposti laitteellesi.